data eurooppa

Tieto uuden eurooppalaisen talouden rakennusaineena

Data- ja informaatiotalous on tehnyt tuloaan jo useamman vuoden ajan, mutta vuoden 2019 Suomen EU-puheenjohtajakauden myötä digitalisaatioon ja tiedon hyödyntämiseen keskittyvää liikemallia on alettu ajaa läpi entistä määrätietoisemmin. 

Suomen ja muiden EU-maiden päämääränä on yhtenäistää kehittämistyötä ja vahvistaa data-talouden käyttömahdollisuuksia eri sektoreilla. Tavoite kuitenkin vaatii toteutuakseen tiiviin yhteistyön lisäksi sisämarkkinoiden kehittämistä, säädösten yhdenmukaistamista ja ihmiskeskeisen datatalouden periaatteiden noudattamista.

Käyttäjä datatalouden asiakkaana ja raaka-aineena 

Datatalouden periaatteet tukevat tekoälyn hyödyntämistä, robotiikkaa, pilvipalveluita ja 5G-verkon leviämistä. Kerätyn tiedon avulla yritykset ja viranomaistahot voivat rakentaa uusia palvelukokonaisuuksia, innovoida tuotteita, luoda työpaikkoja ja tehostaa toimintaansa. 

Eurooppalainen, vastuullinen datatalous ei kuitenkaan salli tiedon käyttöä kuluttajien oikeuksia polkemalla. Yksityishenkilöille on taattava pääsy heidän omiin henkilötietoihinsa ja antaa keinoja hallita datan uudelleenkäyttöä. Datatalous etsii jatkuvasti tasapainoa ihmisten itsemääräämisoikeuden, yksityisyyden ja tiedon jakamisen välillä. Vaikka data-talouden periaatteet ovat selvät, toteutus on vielä kesken.

Saatavuus ja käyttöoikeudet

Tietoa on verkossa paljon, ja sen keräämiseen ja analysointiin datatalous keskittyykin. Tiedon käyttötarkoitus voi olla tuotteen tai palvelun myyminen, mutta myös tehokas informaationvaihto kuluttajien, yritysten ja viranomaisten välillä. 

Tiedon keruuta halutaan helpottaa ajan vaatimilla teknisillä tai juridisilla ratkaisuilla, ja samalla antaa kuluttajalle enemmän valtaa hallita itsestään kerättyjä tietoja. EU:n tietosuoja-asetus GDPR on hyvä alku, mutta sen käytön valvonnassa on suuria eroja.

Tiedon jakaminen ja uudelleenkäyttö

Datatalous ei kuluta tietoa samalla tavalla kuin terästeollisuus eri metalleja ja muita raaka-aineita. Dataa on mahdollista käyttää useaan otteeseen ja sitä voidaan analysoida useita eri näkökulmista. Parhaimmillaan aineisto on yhdenmukaistetussa muodossa, jota voidaan liikuttaa automatisoidusti eri toimiryhmien välillä. 

Luottamuksen lisääminen

Jotta data-talous voi olla kestävää, on sen ottava luotettavaa ja eettistä. Tiedon kerääminen, jakaminen ja jalostaminen edellyttää avoimuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Tietoturvaan on kiinnitettävä erityistä huomiota tai taannoin otsikoissa olleet uutiset salasanojen, potilastietojen ja muun arkaluontoisen datan leviämisestä tulee ikävää arkea. Palveluita on kehitettävä yksityisyyden suojan asettamilla ehdoilla. 

Tasapuoliset mahdollisuudet innovointiin

Data-talous on nopeasti kasvava ala, joka tulee muodostamaan aina vain suuremman osan EU-maiden bruttokansantuotteesta. Jottei epäedullista kilpailua tai suoranaista syrjintää pääse syntymään, on datamarkkinoiden vääristymätön kilpailu pystyttävä takamaan tasapuolisilla toimintaedellytyksillä. Suomi on data-talouden käyttöönotossa hyvällä sijalla yhdessä Viron, Ruotsin ja Ranskan kanssa, mutta perinteisimpiin liiketoimintamalleihin nojaavat Etelä-Euroopan maat ovat vaarassa jäädä jalkoihin. 

Oppiminen ja uudistuminen

Menestyvä datatalous on mahdollista saavuttaa, mutta se vaatii suuriakin yhteiskunnallisia muutoksia. Hallituksen, yritysten ja kuluttajien on oltava valmiudessa oppia uusia taitoja ja soveltaa uuttaa tekniikkaa lyhyessä ajassa. 

Suomen EU-puheenjohtajuuden vaikutus data-talouden kehitykseen

Suomen viimeisimmällä EU-puheenjohtajakaudella heinä-joulukuussa 2019, datatalouden mahdollisuuksia ja haasteita pohdittiin yhdessä aiheesta kiinnostuneiden jäsenmaiden välillä. Data tarjoaa parhaimmillaan monia uudelleenkäyttö- ja tutkimusmahdollisuuksia teknisten ja luovien alojen sekä muun yhteiskunnan eduksi. Sisämarkkinoiden digitalisaatiokehitys vaatii kuitenkin jäsenmailta uudenlaista avoimuutta, mutta samalla tiukempaa valvontaa ja yhtenäisempiä toimintatapoja. 

Kuten Euroopan komission pääjohtaja Roberto Viola asian ilmaisi: ”Euroopan komissio suhtautuu myönteisesti käytännesääntöihin, jotka on laadittu vastauksena muiden kuin henkilötietojen vapaata liikkuvuutta koskevaan asetukseen. Meille on tärkeää, että sekä pilvipalvelujen tarjoajat että käyttäjät ovat tehneet yhteistyötä komission tuella päästäkseen sopimukseen. Käytännesäännöt on nyt pantava täytäntöön nopeasti, jotta vuoteen 2022 mennessä komissio voi asetuksen edellyttämällä tavalla arvioida niiden vaikutuksia ja erityisesti sitä, onko niillä ollut toivottu myönteinen vaikutus pilvipalvelumarkkinoihin”.

Kulisseissa tapahtuu koko ajan jotakin data-talouden leviämistä etenevää, ja kun Suomi seuraavan kerran ottaa EU:n puheenjohtajamaan tehtävän vastaan tammi-kesäkuussa vuonna 2033, on pöydällä varmasti uusia ratkaisuita, esityksiä ja ehdotuksia, joita ei tänä päivänä osata ennakoida.

Mitä datataloudella saavutetaan? 

Datatalouden periaatteet kuulostavat hyviltä ja järkeenkäyviltä, mutta entä miten on käytännön laita? Tekoälyn ja automaation edistämisellä EU pyrkii kuromaan Kiinan ja Yhdysvaltojen ottaman etumatkan kiinni. Tiedon keruulla ja käsittelyllä palveluista saadaan muokattua entistä käyttäjälähtöisempiä, edullisempia ja ympäristöystävällisempiä. Panostamalla datatalouteen yritykset uudistavat liiketoimintansa ja varmistavat tulevaisuuden menestyksensä. 

Digitaaliset ratkaisut ovat jo pelkästään Suomen verotusasioissa säästäneet 2 000 henkilötyövuotta, kun verotuspäätökset pystytään tekemään täysin automaattisesti. Samanlaista tehokkuutta on odotettavissa muillekin aloille, ja kuluttajien on entistä helpompi käyttää tarpeellisia palveluita. Tekoälyn sijaan puheen tulisi keskittyä tukiälyyn, jolla arkielämää on tarkoitus helpottaa.

Vuoden 2021 toukokuussa Fintrafficin tietojen mukaan lähes 100 kotimaista organisaatiota oli rakentamassa dataan pohjautuvia palvelukonsepteja ja kehittämässä yhteisiä, kuluttajien oikeuden huomioon ottavia pelisääntöjä. Mukana ovat olleet muun muassa HSL, VR, Matkahuolto ja Traficom, ja niiltä voidaan pian odottaa entistä käyttäjäystävällisempiä palveluratkaisuja. Data-talouden mahdollistamien ratkaisujen odotetaan samalla vähentävän liikkumisen meneviä kuluja ja päästöistä aiheutuvia haittoja. 

Datatalouden haasteet 

Vaikka datatalous lupaa lukuisia hyötyjä, kuten uusia innovaatioita, tehokkaampia palveluita ja lisää työpaikkoja, on sillä myös varjopuolensa. Tietovuodoista ja yksityisyyden kunnioittamisesta on tullut kaksi kuumaa perunaa, jotka kiehuttavat päättäjien, kuluttajien ja yritysten omistajien tunteita. Yrityksille tietoturvaan investointi tuo mukanaan merkittävän lisäkulun, kun taas kuluttajat vaativat oman selustansa takaamista ekonomisinkin korvauksin.

Tiedon keräämisen, tutkimisen ja siirrettävyyden uhkakuvien pelätään pistävän kapuloita kehityksen rattaisiin. Toisaalta myös se, kuka dataa kontrolloi ja kuka sen omistaa, määrittää merkittävästi datatalouden valtasuhteita. Dataetiikka on ala, jonka on nostettava pikaisesti päätään ja määritettävä yhdessä Euroopan Unionin ja muiden maiden kanssa, mitä yksityisistä henkilöistä kerätyillä tiedoillaan voidaan ja ei voida tehdä. 

Säännösten lisäksi jonkin tahon on valvottava niiden täytäntöönpanoa ja rangaistavia yhteisiä pelisääntöjä rikkovia tahoja. Datatalouden periaatteet varmistava data-poliisi voi tuntua science-fictionilta, mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää.