datatalous

datatalous

Tulevaisuussanosto haltuun – mitä on datatalous?

Datatalous on termi, josta tullaan Suomessa ja muualla maailmalla kuulemaan vielä paljon. Kyseessä on talouden osa-alue, jonka liiketoiminnan ydinideana on tiedon hyödyntäminen ja datan erilaiset käyttötavat. Kerätyn tietomäärän pohjalta luodaan uusia palveluita ja sovellusohjelmia, jotka syrjäyttävät raskaaseen teollisuuteen nojaavat liikemallit joko täysin tai osittain. Tulevaisuus on kirjaimellisesti verkossa, ja uudessa taloudessa erilaisilla palvelupaketeilla on huomisen suunnitellussa merkittävä rooli. 

Kun puhutaan datavetoisesta taloudesta, otetaan huomioon tiedon tuottaminen, kerääminen, tallentaminen, käsittely, jakaminen, luokittelu ja analysointi, kehittäminen, toimittaminen ja käyttö. Jokainen prosessi vaatii digitaalista teknologiaa ja edellyttää laajaa tuottajien ja käyttäjien verkostoa. Uudet pelisäännöt nojaavat reiluuteen, aktiiviseen osallistumiseen ja yhteistyöhön eri tahojen välillä. Kyseessä niin sanottu vuorovaikutustalous, jossa jokaisella toimijalla on paikkansa. 

Datatalous vs. rajallisiin raaka-aineisiin pohjaava tuotantotalous

Nykyiset talousteoriat rakentuvat tuotannontekijöiden rajallisuudelle. Raaka-aineet, kuten puu, eri metallit ja vesi, kuluvat käytössä tai voivat olla kerralla ainoastaan muutaman tahon käytössä. Dataan eivät samat säännöt päde. 

Tieto on raaka-aineena erikoislaatuinen, koska sitä voi käyttää lukemattomia kertoja ja monilla eri tavoilla. Lisäksi tietoa on mahdollista käsitellä suuria määriä kerralla ja monen eri tahon toimesta. 

Datatalous on käsitteenä laaja, ja siksi se usein pilkotaan kolmeen osa-alueeseen:

  • Palvelut
  • Työkalut
  • Raaka-aine

Tulevaisuudessa palveluita tuotetaan entistä enemmän tietoja yhdistelemällä ja dataa käytetään yritystoiminnassa päätöksen teon tukena. Työkaluna data tarkoittaa koneoppimista, tiedon analysointia ja muita tapoja, joissa muodoton tietomöhkäle saadaan pilkottua tarkemmaksi, helpommin työstettäväksi informaatioksi. Raaka-aineella puolestaan tarkoitetaan Big ja Little Dataa, josta haluttu kokonaiskuva muodostetaan.

Globaalista ilmiöstä Suomen kilpailuetu

Digitaalisen ekosysteemin keräämä tietomäärä auttaa eri yrityksiä, työryhmiä ja hallituksia strategisessa päätöksen teossa. Datan avulla toiminnallisesta tehokkuudesta saadaan reaaliaikaista ja varmaa tietoa, ja lukuja voidaan käyttää tuote- ja palvelukehityksessä, hyvinvoinnin lisäämisessä ja uusien innovaatioiden kehittelyssä ja työpaikkojen luomisessa. Datankeruun avulla ihmisten käytettävissä on rajaton määrä tietoa, joka odottaa jäsentelemisistään ja potentiaalinsa valjastamista hyötykäyttöön. 

Esimerkiksi Itämeren ekosysteemiä voidaan vahvistaa keräämällä tietoa hiilineutraalia kiertotaloutta tukevasta merenkulusta. Vanhalla ja uudella tiedolla, mittausmenetelmien kehittymisellä ja muutosten mittaamisella on suuri vaikutus kestävien toimintastrategioiden rakentamisessa. Kuluttajille tutumpia tapoja hyödyntää datataloutta ovat asiakaslähtöiset palvelut, kuten esitäytetty veroilmoitus ja reaaliaikainen tulorekisteri.

Eri toimialat ja niiden sääntely kehittyvät huimaa tahtia, ja toimiva datatalous auttaa pysymään vauhdissa mukana. Jaettu, suuri tietomäärä mahdollistaa kaiken nykyisen osaamisen valjastamisen käyttöön ja tekee tutkimus- ja kehityshankkeista entistä tarkempia. Suomessa toimii monta eri alan ohjausryhmää, jotka käsittelevät eri aloilta kerättyä dataa ja rakentavat niistä mahdollisuuksia kehittää ja luoda uutta liiketoimintaa. 

Vaikka tavoitteena on luoda yksi yhteinen eurooppalainen data-alue, Suomi pyrkii olemaan EU:n kärkimaita mitä digitalisaatioon, pilvipalveluihin, robotiikkaan, tekoälyyn, koneoppimiseen ja 5G:hen tulee. Datatalouden osuus on Suomen bruttokansantuotteesta kuitenkin vielä pieni. Lähivuosina datatalouteen tulisi panostaa huomattavasti enemmän resursseja, jottei maamme jää kehityskisassa Viron, Ruotsin ja Ranskan jalkoihin.

Reilut digipalvelut onnistumisen edellytyksenä

Parhaimmillaan datatalous valjastaa kaikki käytössä olevat tietovarannot palvelemaan kansalaisen etua. Haasteena on se, että suurin osa olemassa olevasta yksityishenkilöitä koskevasta datasta on eri rekisterinpitäjien hallussa. Asiakas- ja ilmiölähtöisten palveluiden rakentaminen tapahtuu lokeroittain, mikä hidastaa uusien toimintamallien kehittämistä organisaatiorajojen yli. Myös uutisissa ja muualla mediassa levinneet kerättyjen tietojen väärinkäytökset lisäävät epäluottamusta datataloutta kohtaan ja hidastavat uusien palveluiden kehittämistä.

Käyttäjille ei valitettavasti toistaiseksi ole juurikaan sananvaltaa siihen, miten heidän tietojaan kerätään ja käytetään. Digitaalisia ihmisoikeudet pyrkivät tekemään asiaan pikaisen muutoksen, ja mahdollistaa omia tietoja koskevan datan täyden hallinnoinnin. Euroopassa käytössä oleva GDPR-tietosuoja-asetus on hyvä alku, mutta sen soveltamiseen tarvitaan vielä yhteistyösopimuksia ja standardeja, joita ei vielä ole olemassakaan. 

Datatalouden tuomat hyödyt yksilöille

On selvää, että datatalous hyödyttää valtioita ja organisaatioita, mutta miten on yksittäisen kuluttajan laita? Moni on huolestunut siitä, että Big Data ja muut datapalvelut vain keräävät henkilötietomme kohdistettujen markkinointiviestien luomiseen ja kulutuksen lisäämiseen. 

Kyse on toki tästäkin, mutta vahva datapohja mahdollistaa parempien, tehokkaimpien ja yksilöllisimpien palveluiden luomisen muuallakin kuin kaupanalalla. Tulevaisuudessa kuluttajille voidaan jopa maksaa kompensaatio omien tietojensa jakamisesta, mikä tarjoaa välittömän hyödyn datan keräykseen osallistumisesta. Datatalous ei ole mörkö, vaan tehokas kumppani kestävässä kehityksessä. 

data eurooppa

Tieto uuden eurooppalaisen talouden rakennusaineena

Data- ja informaatiotalous on tehnyt tuloaan jo useamman vuoden ajan, mutta vuoden 2019 Suomen EU-puheenjohtajakauden myötä digitalisaatioon ja tiedon hyödyntämiseen keskittyvää liikemallia on alettu ajaa läpi entistä määrätietoisemmin. 

Suomen ja muiden EU-maiden päämääränä on yhtenäistää kehittämistyötä ja vahvistaa data-talouden käyttömahdollisuuksia eri sektoreilla. Tavoite kuitenkin vaatii toteutuakseen tiiviin yhteistyön lisäksi sisämarkkinoiden kehittämistä, säädösten yhdenmukaistamista ja ihmiskeskeisen datatalouden periaatteiden noudattamista.

Käyttäjä datatalouden asiakkaana ja raaka-aineena 

Datatalouden periaatteet tukevat tekoälyn hyödyntämistä, robotiikkaa, pilvipalveluita ja 5G-verkon leviämistä. Kerätyn tiedon avulla yritykset ja viranomaistahot voivat rakentaa uusia palvelukokonaisuuksia, innovoida tuotteita, luoda työpaikkoja ja tehostaa toimintaansa. 

Eurooppalainen, vastuullinen datatalous ei kuitenkaan salli tiedon käyttöä kuluttajien oikeuksia polkemalla. Yksityishenkilöille on taattava pääsy heidän omiin henkilötietoihinsa ja antaa keinoja hallita datan uudelleenkäyttöä. Datatalous etsii jatkuvasti tasapainoa ihmisten itsemääräämisoikeuden, yksityisyyden ja tiedon jakamisen välillä. Vaikka data-talouden periaatteet ovat selvät, toteutus on vielä kesken.

Saatavuus ja käyttöoikeudet

Tietoa on verkossa paljon, ja sen keräämiseen ja analysointiin datatalous keskittyykin. Tiedon käyttötarkoitus voi olla tuotteen tai palvelun myyminen, mutta myös tehokas informaationvaihto kuluttajien, yritysten ja viranomaisten välillä. 

Tiedon keruuta halutaan helpottaa ajan vaatimilla teknisillä tai juridisilla ratkaisuilla, ja samalla antaa kuluttajalle enemmän valtaa hallita itsestään kerättyjä tietoja. EU:n tietosuoja-asetus GDPR on hyvä alku, mutta sen käytön valvonnassa on suuria eroja.

Tiedon jakaminen ja uudelleenkäyttö

Datatalous ei kuluta tietoa samalla tavalla kuin terästeollisuus eri metalleja ja muita raaka-aineita. Dataa on mahdollista käyttää useaan otteeseen ja sitä voidaan analysoida useita eri näkökulmista. Parhaimmillaan aineisto on yhdenmukaistetussa muodossa, jota voidaan liikuttaa automatisoidusti eri toimiryhmien välillä. 

Luottamuksen lisääminen

Jotta data-talous voi olla kestävää, on sen ottava luotettavaa ja eettistä. Tiedon kerääminen, jakaminen ja jalostaminen edellyttää avoimuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Tietoturvaan on kiinnitettävä erityistä huomiota tai taannoin otsikoissa olleet uutiset salasanojen, potilastietojen ja muun arkaluontoisen datan leviämisestä tulee ikävää arkea. Palveluita on kehitettävä yksityisyyden suojan asettamilla ehdoilla. 

Tasapuoliset mahdollisuudet innovointiin

Data-talous on nopeasti kasvava ala, joka tulee muodostamaan aina vain suuremman osan EU-maiden bruttokansantuotteesta. Jottei epäedullista kilpailua tai suoranaista syrjintää pääse syntymään, on datamarkkinoiden vääristymätön kilpailu pystyttävä takamaan tasapuolisilla toimintaedellytyksillä. Suomi on data-talouden käyttöönotossa hyvällä sijalla yhdessä Viron, Ruotsin ja Ranskan kanssa, mutta perinteisimpiin liiketoimintamalleihin nojaavat Etelä-Euroopan maat ovat vaarassa jäädä jalkoihin. 

Oppiminen ja uudistuminen

Menestyvä datatalous on mahdollista saavuttaa, mutta se vaatii suuriakin yhteiskunnallisia muutoksia. Hallituksen, yritysten ja kuluttajien on oltava valmiudessa oppia uusia taitoja ja soveltaa uuttaa tekniikkaa lyhyessä ajassa. 

Suomen EU-puheenjohtajuuden vaikutus data-talouden kehitykseen

Suomen viimeisimmällä EU-puheenjohtajakaudella heinä-joulukuussa 2019, datatalouden mahdollisuuksia ja haasteita pohdittiin yhdessä aiheesta kiinnostuneiden jäsenmaiden välillä. Data tarjoaa parhaimmillaan monia uudelleenkäyttö- ja tutkimusmahdollisuuksia teknisten ja luovien alojen sekä muun yhteiskunnan eduksi. Sisämarkkinoiden digitalisaatiokehitys vaatii kuitenkin jäsenmailta uudenlaista avoimuutta, mutta samalla tiukempaa valvontaa ja yhtenäisempiä toimintatapoja. 

Kuten Euroopan komission pääjohtaja Roberto Viola asian ilmaisi: ”Euroopan komissio suhtautuu myönteisesti käytännesääntöihin, jotka on laadittu vastauksena muiden kuin henkilötietojen vapaata liikkuvuutta koskevaan asetukseen. Meille on tärkeää, että sekä pilvipalvelujen tarjoajat että käyttäjät ovat tehneet yhteistyötä komission tuella päästäkseen sopimukseen. Käytännesäännöt on nyt pantava täytäntöön nopeasti, jotta vuoteen 2022 mennessä komissio voi asetuksen edellyttämällä tavalla arvioida niiden vaikutuksia ja erityisesti sitä, onko niillä ollut toivottu myönteinen vaikutus pilvipalvelumarkkinoihin”.

Kulisseissa tapahtuu koko ajan jotakin data-talouden leviämistä etenevää, ja kun Suomi seuraavan kerran ottaa EU:n puheenjohtajamaan tehtävän vastaan tammi-kesäkuussa vuonna 2033, on pöydällä varmasti uusia ratkaisuita, esityksiä ja ehdotuksia, joita ei tänä päivänä osata ennakoida.

Mitä datataloudella saavutetaan? 

Datatalouden periaatteet kuulostavat hyviltä ja järkeenkäyviltä, mutta entä miten on käytännön laita? Tekoälyn ja automaation edistämisellä EU pyrkii kuromaan Kiinan ja Yhdysvaltojen ottaman etumatkan kiinni. Tiedon keruulla ja käsittelyllä palveluista saadaan muokattua entistä käyttäjälähtöisempiä, edullisempia ja ympäristöystävällisempiä. Panostamalla datatalouteen yritykset uudistavat liiketoimintansa ja varmistavat tulevaisuuden menestyksensä. 

Digitaaliset ratkaisut ovat jo pelkästään Suomen verotusasioissa säästäneet 2 000 henkilötyövuotta, kun verotuspäätökset pystytään tekemään täysin automaattisesti. Samanlaista tehokkuutta on odotettavissa muillekin aloille, ja kuluttajien on entistä helpompi käyttää tarpeellisia palveluita. Tekoälyn sijaan puheen tulisi keskittyä tukiälyyn, jolla arkielämää on tarkoitus helpottaa.

Vuoden 2021 toukokuussa Fintrafficin tietojen mukaan lähes 100 kotimaista organisaatiota oli rakentamassa dataan pohjautuvia palvelukonsepteja ja kehittämässä yhteisiä, kuluttajien oikeuden huomioon ottavia pelisääntöjä. Mukana ovat olleet muun muassa HSL, VR, Matkahuolto ja Traficom, ja niiltä voidaan pian odottaa entistä käyttäjäystävällisempiä palveluratkaisuja. Data-talouden mahdollistamien ratkaisujen odotetaan samalla vähentävän liikkumisen meneviä kuluja ja päästöistä aiheutuvia haittoja. 

Datatalouden haasteet 

Vaikka datatalous lupaa lukuisia hyötyjä, kuten uusia innovaatioita, tehokkaampia palveluita ja lisää työpaikkoja, on sillä myös varjopuolensa. Tietovuodoista ja yksityisyyden kunnioittamisesta on tullut kaksi kuumaa perunaa, jotka kiehuttavat päättäjien, kuluttajien ja yritysten omistajien tunteita. Yrityksille tietoturvaan investointi tuo mukanaan merkittävän lisäkulun, kun taas kuluttajat vaativat oman selustansa takaamista ekonomisinkin korvauksin.

Tiedon keräämisen, tutkimisen ja siirrettävyyden uhkakuvien pelätään pistävän kapuloita kehityksen rattaisiin. Toisaalta myös se, kuka dataa kontrolloi ja kuka sen omistaa, määrittää merkittävästi datatalouden valtasuhteita. Dataetiikka on ala, jonka on nostettava pikaisesti päätään ja määritettävä yhdessä Euroopan Unionin ja muiden maiden kanssa, mitä yksityisistä henkilöistä kerätyillä tiedoillaan voidaan ja ei voida tehdä. 

Säännösten lisäksi jonkin tahon on valvottava niiden täytäntöönpanoa ja rangaistavia yhteisiä pelisääntöjä rikkovia tahoja. Datatalouden periaatteet varmistava data-poliisi voi tuntua science-fictionilta, mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää.